Omaishoitajien hyvinvointia ja jaksamista on tuettava

Omaishoitajien tilanne huolestuttaa minua kovasti. Surullisista tilanteista on kirjoitettu ja vaadittu muutoksia, mutta silti tuntuu ettei mitään tapahdu. Omaishoitajien katsotaan olevan itsestäänselvyyksiä oman läheisensä hoitamisessa. Se ikään kuin automaattisesti kuuluu heille. Näin moni omaishoitaja arjessaan varmasti ajattelee ja kokee ja siksi sitä paljon tapahtuukin. Kaipa meistä jokainen haluaa oman rakkaansa ja läheisensä hoitaa.

On kuitenkin huomioitava omaishoitajan oma jaksaminen ja kyky hoitaa omaa läheistään. Moni omaishoitaja on itsekin ikääntynyt ja toimii oman ikääntyneen puolisonsa hoitajana. Samaan aikaan olemme tilanteessa, jossa omaishoidettavat ovat yhä vaikeammin hoidettavia. Omaishoitaja saattaa nukkua yönsä huonosti kun herää jokaiseen rapsahdukseen pelätessään hoidettavansa kaatuvan tai olevan lähdössä ulos. Päivällä ollaan hälytysvalmiudessa koko ajan. Omaishoidettavat eivät aina edes tunnista omaa läheistä hoitajaansa vaan saattaa käyttäytyä heitä kohtaan uhkaavasti. Tilanteita on varmasti hyvin erilaisia ja moninaisia.

Omaishoitajan kuukausittaiset vapaapäivät eivät toteudu koska hoidettava ei pääse edes satunnaisesti hoivakotiin. Omaa läheistään hoitava väsyy itse ellei hänestä ja hänen hyvinvoinnistaan pidetä huolta. On myös osattava myöntää kun omaishoitajan kyky huolehtia omaishoidettavastaan heikentyy. Hoidettavan on päästävä tarpeen vaatiessa hoivakotiin nopeastikin.

Haluan, että näihin asioihin kiinnitetään paremmin huomiota ja mahdollistetaan hoivakotien kyky ottaa vastaan omaishoidettavia viikonloppuhoitoon esimerkiksi kerran kuukaudessa. Tilanteet ja hoitajapula eivät tätä helposti mahdollista mutta meidän on pakko yrittää. Tilanne on monen omaishoitajan kohdalla nyt kestämätön. Yhden hoidettavan sijasta on kohta kaksi hoidettavaa.