Seksuaalinen häirintä

Taannoin saimme nähdä median vallan julkisuuden henkilön elämässä. Taustalla vuosien saatossa oli epäiltyä seksuaalista häirintää. Ei rikoksiin saakka, mutta kun iso lehti teki siitä jutun, niin kyseisen poliitikon ura käytännössä päättyi. En halua ottaa kantaa tähän tapaukseen, vaan tarkastella tässä häirintää yleisellä tasolla.

Työskentelen psyykkisesti traumatisoituneiden parissa. Yhteistä näiden potilaiden kokemuksille on, että heidän rajojaan on rikottu. Miten vakavasti tai laajasti, sitä on psykiatrina turha edes yrittää arvioida. Mitä koet rajojen rikkomisena, vaihtelee aiempien kokemustesi ja perusturvallisuutesi mukaan. Minulle työssäni, luotettavin mittari ja arvion perusta, on henkilön reaktio ja oireilu. Se todistaa myös tapahtuneesta aivan riittävästi.

Olisi hyvin tärkeä, että meillä olisi matala kynnys ilmoittaa seksuaalisesta häirinnästä. Sitä kun esiintyy aivan liian yleisesti mm työpaikoilla ja auktoriteettiasemassa suhteessa kohteeseen. Siksi meiltä olisi hyvä löytyä ”häirintäyhteishenkilö” tai vastaava, johon olisi helppo olla yhteydessä. Lähes kaikki tapaukset eivät myöskään täytä rikoksen kriteereitä. Mielenterveyspuolella löytyy kriisipuhelimia ja toivottavasti myös kriisihoitoa on saatavilla, mutta sen rinnalla olisi tärkeä päästä tekemään itse asialle myös jotakin konkreettista.

Viime päivien keskusteluissa, minua on harmittanut suuresti häirinnän kohteina olevien syyllistäminen. Ei vain tässä tapauksessa, vaan myös muualla. Keski-iän ylittänyttä ystävääni yritettiin raiskata, kun ystäväni oli t-paitaan ja shortseihin pukeutuneena niityllä poimimassa kukkia äitinsä haudalle. Ja useampi henkilö on kommentoinut raiskausyritystä syyllistävästi. Eniten minua on hämmentänyt, että myös kristillisissä piireissä herkästi normalisoidaan seksuaalista häirintää siinä missä esim homoseksuaalisuutta tai avosuhteita tuomitaan.

Uhrit/kohteet kokevat aina häpeää ja syyllisyyttä. Nämä tunteet usein estävät heitä puhumasta tapahtumasta, tai esim tekemästä rikosilmoitusta. Hän miettii aina mitä hänen olisi pitänyt tehdä toisin. Ja jos hän sen lisäksi joutuu kuulemaan toisten kyseenalaistamista tai syyllistämistä, niin hänen ahdinkonsa syvenee. Palautuminen ja toipuminen hidastuu ja vaikeutuu. Siksi meidän jokaisen pitäisi miettiä tarkkaan ennen kuin päästämme sellaidia lausahduksia suustamme tai näppäimistöltämme.

Muistakaamme myös, että seksuaalista häirintää esiintyy molemman sukupuolen ja kaikkien ikäryhmien taholta. Se vaatii lähimmäisiltä vielä tarkempaa korvaa osata kuunnella kuin esim nuori poika on tullut reippaasti aikuisen naisen häirinnän kohteeksi. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa seksuaalista häirintää tapahtuu mm harrastuksissa, jossa nimenomaan auktoriteettiasema nostaa kynnystä kertoa tapahtuneesta.

Pitäkäämme huolta omista turvarajoistamme, ja opettakaamme rajoja myös lapsillemme. Ja olkaamme herkällä korvalla kuuntelemaan, ja herkällä silmällä havaitsemaan mitää lähipiiristä ja yhteisöistämme kantautuu. Ehkä juuri sinä uskallat ottaa häirintä puheeksi, ja sillä rikkoa hiljaisuus ja häpeä ja uskomukset!

Kuka bloggaa?