Terapiatakuu

⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠
Kansalaisaloite terapiatakuusta saapui eduskuntaan lokakuussa vuonna 2019. Aloitetta ei käsitelty
eduskunnassa erikseen, sillä perustelulla että se käsitellään yhdessä hoitotakuun
uudistamisesityksen yhteydessä. Ja mitä tapahtuikaan, se jätettiin kokonaan pois hallituksen
esityksestä. Tähän on oppositio nyt reagoinut odotetun vahvasti, ja sosiaali- ja terveysministeri Aki
Lindén perustelut ovat olleet näin nuorisopsykiatrin mielestä käsittämättömän heikkoja.

Yksi perustelu ministerillä on, ettei ole riittävästi koulutettuja psykoterapeutteja vastaamaan
terapiatakuuseen. Siitä syntyy mielikuva ettei ministeri ole lukenut koko aloitetta. Koska ideana on
nimenomaan pääseminen hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon.
Ideana ettei hoidon alkamiseksi tarvittaisi erikoslääkärin asettamaa diagnoosia. Mutta tässä ei siis
tarkoita pitkää kuntoutuspsykoterapiaa, vaan sitä arvioitaisiin tämän lyhyen hoidon jälkeen,
tarvitseeko potilas lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa yhtenä hoitovaihtoehtonea monen joukossa
on ohjata potilas kelan psykoterapiakuntoutukseen. Eli tätä terapiatakuussa tarkoitettua työtä voivat
tehdä esim psykologit, psykiatriset sairaanhoitajat, lyhytterapiakoulutuksen saaneet sote-alan
ammattilaiset ym. Heitä on paljon enemmän kuin neljävuotisen psykoterapeuttikoulutuksen
käyneitä.

Toinen argumentti mikä sattuu korviini on, ”terapiatakuu tavoittelee keskusteluapua, mutta usein
lääkärikäynti lääkeresepteineen auttaa yhtä hyvin”. Juuri olemme kuulleet kuinka
mielialalääkkeiden myynti kasvaa kasvamistaan Suomessa, ja se johtuu pitkälti siitä että
yleislääkärit niitä tarjoaa hyvin helposti jopa päivystyksessä. (Samaan aikaan mm Englannissa
ajetaan ssri-lääkkeiden myyntikieltoa niiden pitkäaikaisten haittavaikutusten takai). Liian isolla
annoksella määrättyä se voi olla jopa hengenvaarallista, koska mielialalääkityksen aloitukseen
liittyy alkupäivinä selvästi lisääntynyttä ahdistusta ja välillä myös aktivoitunutta itsetuhoisuutta.
Mielestäni mielialalääkereseptin antamista ilman keskusteluapua rinnalla on erittäin vastuutonta
lääkärin toimintaa.

Kolmas argumentti ministerillä oli, ”hyvin usein mielenterveyden ongelmat nuosevat esiin
ruumillisten sairauksien yhteydessä”. Se on sinänsä totta, mutta kyllä erittäin moni hakee apua
myös ilman ruumillista sairautta. Hän lähtee päivystykseen unettomuuden, ahdistuksen,
masennuksen, uupumuksen ja usein myös itsetuhoisuuden vuoksi. Tästäkin oli tuore tutkimus, että
liian harvoin muissa yhteyksissä apua hakeneiden itsetuhoisututa huomataan.

Tällä viikolla Otkes julkaisi raporttinsa Mikkelin Moision sairaalan kolmen itsemurhan tutkinnasta.
Siinä esitetään suosituksia nykyisen tilanteen parantamiseksi: itsemurhien riskiteidon lisäämistä
osaksi potilaan riskitietoja, sekä strukturoidun riskiarvioinnin tekemistä. Uskon, että
mielenterveysalan ammattilaisen tarjoama nopea keskusteluapua myös vähentäisi itsemurhia. Kuten
moni potilas toteaa, etenkin isommissa kaupungeissa: on helpompi ostaa huumeita kadulta kuin
saada julkiselta puolelta apua mielenterveysongelmiin. Ja valitettavan moni sitten hakee sitä apua
sieltä kadulta, vielä kalliimmilla ja traagisimmilla seuraamuksilla.

Eli jatkakaamme taitseluamme siitä, että hoitotakuu myös koskisi nopean avun saamista psyykkisiin
ongelmiin. Ei vain reseptiä, vaan kokonaisvaltaista apua siihen erikoistuneiden ammattilaisten
taholta. Linden painottaa että yleislääkäreitä ja muita perusterveydenhollon väkeä voi kurssittaa ja
kouluttaa. Mutta tosiasia on, että heillä on hyvin paljon muitakin alueita joihin he tarvitsevat
erityisosaamista. Tulisi hyödyntää näitä asioita jo ammattinsa ja koulutuksensa puolesta osaavia
ammattihenkilöitä, hoitaa resurssit kuntoon ja tätä kautta tehostaa mielenterveyshoitoa. Se toisi
suuria säästöjä niin erikoissairaanhoidosta kuin verotuloina kun työkyvyttömyyselääkkeet ja
itsemurhat vähenesivät.

Kuka bloggaa?