Olemme saaneet todistaa taas surullista tapausta, jossa perheenäidin epäillään riistäneen henkensä itseltään ja alakouluikäiseltä lapseltaan. Vastaavanlaisia tapahtumia on ollut muitakin muutaman viimeisen kuukauden aikana. Lehtitietojen mukaan naapurit ovat viimeisimmästä ns Latokartanon tapauksessa tehneet perheen tilanteesta lastensuojeluilmoituksia. Mihin ne ovat johtaneet, sitä tapaus ei kerro. Tiedämme kuitenkin katkerasti seuraukset.

Meistä jokainen voi osaltaan vaikuttaa siihen, että lapsemme voivat elää turvassa. Yhteiskuntamme on velkaa sen lapsille. Olimmepa sitten naapureita, läheisiä, varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai terveydenhuollon työntekijöitä, meillä on vastuu. Jokaisen meistä tulee ottaa huoli puheeksi ja ilmoittaa asiasta eteenpäin lastensuojelun työntekijöille. Ja kun asia tulee lastensuojelun tietoon, tulee asiantuntijoilla olla tietoa, taitoa ja osaamista puuttua oikea-aikaisesti ja riittävän painavin toimenpitein. Näitä asioita työssään seuranneena tuntuu, että laki määrittelee keinot hyvin tarkasti. Joskus tuntuu jopa siltä, että ne sitovat myös viranomaisten kädet. Lastensuojelun työntekijöillä on äärimmäisen tärkeä rooli ja vastuu siitä, että toimitaan oikein suhteessa lapseen ja vanhempiin.

Lastensuojelussa on tehty muutoksia kymmenen vuotta sitten tapahtuneen Vilja Eerikan surman johdosta. Asiakasperheiden määrä yhtä lastensuojelun työntekijää kohden on laskettu, samoin on tehty helpotuksia viranomaisten väliseen yhteistyöhön. Onko meillä vielä kuitenkin kohtia lastensuojelulaissa joihin pitää tarttua? Onko rakenteet kunnossa? Onko huostaanottoprosesseissa muutettavaa? Palautetaanko lapsia liian monta kertaa takaisin koteihin, vaikka olosuhteet eivät ole oleellisesti muuttuneet? Ymmärrän vanhemmuuden oikeuden olevan vahva ja niin sen kuuluukin olla mutta niin on myös lapsen oikeus turvaan. On tärkeää ymmärtää, että vika on rakenteissa, ei lastensuojelun työntekijöissä.

Me varhaiskasvatuksen työntekijät olemme saaneet viestiä lastensuojelusta, että teemme edelleen vähän ilmoituksia lasten hoidon laiminlyönneistä tai epäilyistä kaltoinkohteluista. Kynnys tehdä ilmoituksia juontaa todennäköisesti ajatukseen yhteistyön vaikeutumisesta lasten vanhempien kanssa. Sama koskee todennäköisesti myös opettajia perusopetuksessa. Tähänkin pitää tulla muutos.

Lapsen edun tulee olla koko ajan meidän kaikkien ajatusten keskiössä, olitpa sitten missä tahansa roolissa suhteessa lapseen. Jos huoli herää, on puututtava. Lastensuojelun tehtävä on tutkia mistä on kyse ja kuinka jatkossa toimitaan. Vastuuta ei voi meistä kukaan paeta.

KD Naiset otti myös yhdessä kantaa lastensuojelun tilaan. Kannanottomme voit lukea KD:n verkkolehdestä.

Sari Kumin
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠puheenjohtaja

Kolumni on julkaistu KD -lehdessä huhtikuussa 2022 ja verkkolehdessä.