Koti, uskonto ja isänmaa

Otsikon sanat ovat suomalaisille perin tuttuja, tärkeitä ja jopa pyhiä.

Tarkastelen niiden merkitystä meille kaikille ja koko yhteiskunnallemme.

KOTI on tärkeä jokaiselle turvallisuuden luojana ja onnellisuuden lähteenä riippumatta siitä, kuka seinät omistaa ja asuuko siinä yksin tai perhekuntana.

USKONTO on ihmisille kautta maailman ollut ja on edelleen sydämen asia.

Kaikilla ihmisillä on omatunto riippumatta siitä, mihin hän uskoo ja miten hän sitä ilmaisee.

ISÄNMAA tai kotimaa, kuinka sen kukin tuntee, on useimmille erittäin rakas.

Mitä tapahtuu yksilölle ja yhteiskunnalle, jos näitä asioita ei arvosteta eikä rakasteta.

Meille luterilaisen perinnön omaaville, joita on vielä yli puolet kansasta, on tärkeää, että perheet ja perhekunnat säilyvät yhtenäisinä ja toisistaan välittävinä.

Jos perheet hajoavat, niin se on surullista kaikille, ensinnäkin tunteen tasolla, mutta myös taloudellisesti ja välillisesti myös yhteiskunnalle. Kaikki asiat tulevat jossain määrin muuttumaan.

Yhteisen asunnon tilalle tarvitaan kaksi asuntoa ja joskus ääritapauksissa lapset joudutaan ottamaan huostaan. Tällöin asuntojen rakentamisentarve yhteiskunnassamme kasvaa jne. tuoden monia ongelmia mukanaan.

Koska kotien merkitys on ensisijainen hyvinvoinnin lähde, niin sen merkitys täytyy nostaa uudelle

tasolle kaikkien osalta, myös yksinasuvien. Tätä kehitystä meidän täytyy kaikin tavoin tukea.

Edelleen tarkastelen uskontoakin luterilaisesta näkökulmasta, koska tunnen kristinuskon Raamatun näkökulmasta. Minusta siinä on nimenomaan Uuden Testamentin osalta ilmoitettu kaikki oleelliset asiat. Siinä on Jumala ilmoittanut meille, mitä meidän tulee tehdä täällä ajassa ja kuinka Hän on tehnyt kaiken valmiiksi saavuttaaksemme iankaikkisen elämän, Hänen luonaan.

Mielestäni käskyissä tulee hyvin esille Jumalan rakkaus. Otan esimerkiksi käskyn, älä tapa.

Jos sitä rikkoo, heti alkavat poliisikuulustelut, oikeudenkäynnit ja tuomiot eli monet ikävyydet niin

ihmiselle kuin yhteiskunnalle valtavien kulujen muodossa, joita me sitten köyhät ja rikkaat, nuoret ja vanhukset yhteisesti maksamme.

Eikö olekin viisas käsky. Kaikki käskyt ovat mielestäni meidän parhaaksemme luodut.

Meidän tulee olla kiitollisia vapaasta isänmaastamme ja rakastaa toisiamme vahvistamalla toistemme hyviä ominaisuuksia, että teemme parhaamme isämaamme ja kansamme ja täällä asuvien

ihmisten puolesta, niin että emme etsi vain itsemme parasta ja parhaita paikkoja ja etuja toisten kustannuksella. Lähimmäisenrakkaus mielestäni tarkoittaa sitä, että autamme sairaita, heikkoja, vanhuksia, köyhiä ja erityisesti lapsia. Se on järjellinen Jumalanpalvelumme luterilaisen opin ja

Raamatun mukaan. Minulle isänmaa on ansioittamme saatu lahja ja meidän pitää varjella ja tehdä parhaamme sen eteen, että se säilyisi hyvässä kunnossa meille ja tuleville polvillemme.

Anneli Louneva Hki

KD Naisten liittohallituksen jäsen