Valta ja ihminen

Pikkutyttönä huomasin koulunpihalla ilmiön: tytöt muodostavat ryhmiä. Oli suosittujen tyttöjen ryhmiä ja vähemmän suosittujen tyttöjen pienryhmiä. Jotkut tytöt jäivät yksinkin. He olivat ”liian erilaisia” suurimman osan mielestä. Pojilla lieni samanlaista ryhmänmuodostusta. Pahin paikka ekaluokalla oli epäsiistillä tytöllä, jolla ei ollut talvella edes hanskoja, ja jonka kulunut takki haisi tupakilta… Ei siis mikään lempparityttö.

Solidaarisesti lainasin hänelle hanskani välitunniksi. En saadakseni suosiota (tekoani pidettiin omituisena), vaan siksi, että pyhäkoulussa oli opetettu tekemään näin. Toinen yksinäinen lapsi oli poika, joka luki liian hitaasti ja sekoitti numerot. Hän jäi luokalleen, ja hänelle naurettiin. Minä nokkelana pyhäkoulutyttönä kipitin hauskuuttamaan poikaa, sanoin, että hän pääsee varmasti nopeasti eteenpäin lisävuoden jälkeen. Tämän osasin kuitenkin tehdä viisaasti ryhmien selän takana.

Jälkeenpäin hymyilyttää nämä opit, joita ”sunnuntain oppilaitoksessa” oli ammennettu. Niillähän selkeästi sohaistiin valtarakenteita ja lasikattoja. Niistä sai itsekin hieman kuraa niskaan. Mutta vääriä tekoja ne tuskin olivat.

Tänä päivänä pyhäkoulut eivät enää ole niin suosittuja kuin 1980-luvulla. On monenlaista muuta, hyvääkin, lasten harrastetta. Kuitenkin opetus siitä mikä on oikein ja väärin, mikä kylvää hyvää ja pahaa, olisi lapsille aivan oivallista vieläkin. Sen sijaan, että mäiskitään roolipelejä tai opitaan ”pärjäämään”, ei tuo kaikkea suolaa elämään. Ja se, että pärjää ja on ”vahva”, ei aina tuo automaattisesti hyvää oloa. Aikuisenakaan.

Myöhemmin isona tyttönä kiinnostuin vallan analyysista ja sen opinnoista. Huomasin, että yhteiskunnassa on jälleen ”ryhmiä”, jotka sulkevat tietyt toiset ulos. Psykologit sanovat, että ryhmiytyminen hyvässä luo yhteishenkeä ja yksilölle hyvää itsetuntoa, mutta pahimmillaan se luo ryhmien välille jännitettä ja skismaa. Ongelmallista siis. Kun luomme itsemme, luomme samalla sen Toisen.

Tähän väliin astuvat valta ja valtasuhteet. Isompi, pienempi. Vahvempi, heikompi. Mies, nainen. Valkoinen, musta. Aikuinen ,lapset. Ihminen, eläimet /luonto. Kaikissa näissä suhteissa näkyy valtarakenteita ja vallankäyttöä, hyvässä ja pahassa. Dikotomioksikin niitä joissain teorioissa kutsutaan.

Televisiossa näytettiin kuinka Eurooppaan tulleet pakolaiset työskentelevät muutaman euron kuukausipalkalla mm. espanjalaisilla tomaattifarmeilla. Valtavissa pakolaisvirroissa muhii miljoonabisnekset, joista rahaa riittää niin kumiveneitten uudelleenmyyjille kuin mafialle, parittajille, pedofiileillekin. Ties kenelle, joka haluaa vain rahaa. Heikot jäävät tässä myllerryksessä jalkoihin.

Dikotomiat alkavat uudelleen kummitella mielessäni, kun näen kuinka vahvempi alistaa heikomman, isompi pienemmän, valkoinen mustan. Omalla maaperällään. On taas ryhmiä koulun pihalla, jossa on

suosikit toisessa päässä, ja toisessa päässä inhokit, joille huudellaan, ja jotka palelevat ilman kunnon hanskoja.

Onneksi on myös niitä, jotka auttavat ja ovat solidaarisia, ilman taka-ajatuksia. On ystäväperheitä, kielen ja kulttuurin opetusta, kotouttamista, kirppareita ja hyvää kansalaisaktivismia, joka kertoo, että hyvien tekojen kaiku on loppujen lopuksi kuulakkaampi kuin riistäjien teot. Meillä on valta omissa käsissämme tehdä kaikkea hyvää. Kaikki eivät voi tietenkään tehdä kaikkea, mutta ainahan voi hymyillä ja osoittaa luottamusta. Olla ystävä ja rinnallakulkija. Tällaisilla asioilla muutetaan ihmisten kohtaloita, ja lopuksi kokonaisten valtioitten kohtaloita. Lähdetään muuttamaan valtarakenteita!

Isa-Maria Söderudd, Vaasa

Kristillisdemokraattien Pohjanmaan Naispiiri ry

puheenjohtaja

 

Kirjoitus on julkaistu Pohjalaisen ja Ilkan mielipideosastolla 15.6.2016