Blogi

RSS

Kannustavassa perusturvassa työn vastaanottaminen kannattaa aina

Yksi työllistymistä estävä tekijä on kannustinloukut. Nykyinen järjestelmä ei kannusta työn vastaanottamiseen. Pirstaleinen, yhteensä 140 erilaisen tuen yhteisvaikutukset ja toisensa kumoavat vaikutukset voivat yllättää työntekijän. Ottamalla vastaan pätkätyötä voikin samalla menettää asumistukensa. Tällaista kutsutaan kannustinloukuksi.

Kovasti kiitelty mutta samalla myös paljon parjattu perustulo korvaisi korvaisi ehkä 4-5 etuutta, mutta jäljelle jäisi vielä yli sata erilaista nimikettä. Perustulo jaettaisiin automaattisesti kaikille ja rahoitus siihen kerättäisiin palkkaverotusta kiristämällä. Vaarana on, että se passivoi kansalaisia. On aiheellista kysyä tuleeko yhteiskunnan holhota tasaisesti kaikkia vai kohdennetusti niitä, jotka apua oikeasti tarvitsevat?

Yksilöllisiä tarpeita ei voida selvittää ministeriön tasolla, joten tilastojen ja keskivertoarvojen pohjalle rakennettu järjestelmä ei välttämättä sovellu kunnolla kenellekään. Sosiaaliturvan pitäminen paikallisessa päätöksenteossa olisi yksi keino, jolla mahdollistettaisiin yksilölliset ratkaisut. Pirstalemaisuus ei kuitenkaan poistuisi, on löydettävä uusia avauksia.

Asmo Maanselkä (KD) on kehittänyt realistisen vaihtoehdon, Kannustavan perusturvan, jossa sosiaaliturvan etuudet yhdistyy yhdeksi tueksi. Mallin esikuvana on Iso-Britanniassa pilottikäytössä oleva ”Universal Credit”. Siinä tuki maksetaan harkinnanvaraisena, elämäntilanteeseen sidottuna kansalaistilille. Kyseiselle tilille kootaan kaikki saadut työtulot, tuet ja etuudet. Verotus muuttuu dynaamisesti, reaaliajassa tuen ja palkkojen suhteessa. Pienillä tuloilla verotus pysyy alhaalla eikä tuki romahda kerralla. Järjestelmä laskee alkutason jokaiselle tarveharkintaiselle elämäntilanteelle. Siinä huomioidaan mm. lasten lukumäärä sekä asuinpaikkakunta.

Tässä järjestelmässä kannattaa ottaa vastaan myös eri palkkatasoisia töitä. Byrokratia helpottuu, kun etuudet yhdistetään ja tukea tarvitsevien ei tarvitse juosta luukulta toiselle. Myös väärinkäytön mahdollisuus poistuu. Pätkätyöläisten ja pienyrittäjien asema paranee.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kuvaa Asmo Maanselän (KD) tuoretta kirjaa Kannustava perusturva sanoilla ”hiukset nostattava”. Hiilamo toteaa, että eri intressiryhmistä muodostetut työryhmät eivät ole päässeet lähellekään samaan, mihin Maanselkä mittavassa ja perusteellisessa selvityksessään. Mallia on kiitellyt myös Kelan tutkimusjohtaja, professori Olli Kangas. Muutkin puolueet ovat heränneet idealle, viimeksi Arto Satonen ja Mari Kiviniemi ovat tarttuneet aiheeseen.

Hiilamoa vielä lainaten ”populistin erottaa vakavasti otettavasta kriitikosta se, että pystyykö hän esittämään vaihtoehtoa nykymallille. Tämän vaatimuksen Maanselkä täyttää hienosti.”

Riitta Kuismanen

KD Naisten 2. vpj

Tekoäly ja tulevaisuus – Ymmärränkö tulevaisuuden mahdollisuuksina vai uhkina?

Elämme nyt yhteiskunnassa, jossa asukkaamme ikääntyvät, etsimme kestävää kehitystä ja digitaalinen kulutus jatkaa voimakasta kasvuaan. Saadaanko hyviä tuloksia aikaan, jos päättäjät eivät itse usko hyvään tulevaisuuteen? Puolueiden edustajat ilmoittavat olevansa yhtä mieltä siitä, että tekoäly on neljäs teollinen vallankumous. Tavoitteena on tehdä Suomesta tekoälyn (Artificial Intelligence) soveltamisen kärkimaa. Haluammeko menestyjiksi millä hinnalla tahansa?

Euroopan parlamentti on jo vaatinut EU:n laajuista tekoälyä ja robotiikkaa koskevia sääntöjä ja tietosuojalainsäädännön muutoksia. Naistenklinikalla jo kokeillaan IBM:n Watson tekoälyn käyttöä pelastamassa keskosia. Kuka on vastuussa, jos robotti tekee vahinkoa tai alkaa itse tehdä päätöksiä? Nyt on tutkijoiden ja päättäjien tehtävä yhteistyötä ja tutkittava mahdollisia turvalli-suusuhkia. Tekoälyturvallisuutta varten hallituksen on varattava myös määräraha budjettiinsa. YK:lle on jo esitetty vetoomus, että kiellettäisiin tekoälyllä parantavien aseiden käyttö.

Suomalaisten yritysten pääomaa on henkilöstön osaaminen ja korkea luotta-muksen taso. Tarvitsemme tekoälyn ohjelmointia räätälöidysti kunkin yrityksen tarpeisiin. Hyödyt yrityksille tulevat koneoppimisesta. Autoteollisuudessa on menossa suuria muutoksia ja robottien käyttö jatkuu. Laaduntarkkailussa tullaan eri sektoreilla huomioimaan tekoälyn antamia mahdollisuuksia.

Haluammeko hyvinvointia hinnalla millä hyvänsä? Onko meillä halua yhteis-työssä asiantuntijoiden kanssa pitää tekoäly taka-alalla ja estää supertekoälyn syntyminen? Koulutetut työpaikat ovat 10-5 vuoden sisällä uhattuina. Toisille se voi olla mahdollisuus ja toisille uhka, sillä automatisoituminen lisääntyy. Eri kehittäjien välillä on jo kilpailu alkanut. Jaksamista ja tarkkuutta vaativissa tehtävissä voinemme turvautua tekoälyyn! Tulevaisuus tuo lisää uudelleen koulutettavia. Ihminen voi väsyä, mutta tekoäly ei väsy! Kuinka pitkälle voidaan jatkaa kehittämistä? Mitä ovat turvallisen käytön ajat?

Onko parempi ihminen ja kone yhdessä kuin yksin kone tai ihminen? Kun työ muuttuu, se on usein uusi tapa tehdä työtä. Turvallisuusuhat on otettava heti huomioon. Robotin käsi on kylmä verrattuna ihmisen käteen. Robotti ei hymyile, ei itke eikä naura eikä pysty antamaan läheisyyttä ja lämpöä. Se voi kyllä antaa nostoapua ja vetää vaikka tukisukat jalkaan! Sairaaloissamme tehdään jo robotti avusteisia leikkauksia ja se voi auttaa diagnoosin löytymi-sessä.

Edessämme voi olla uudenlaisia ratkaisuja ja uudenlaisia ongelmia. Kuka omistaa lisääntyvän datan? Tarvitsemme lisää tietoa ja julkista keskustelua, jotta tietäisimme missä nyt mennään.

Anja Paavonperä

KD V-S Naispiirin pj, THM

 

Robotiikka, digitalisaatio, automaatio ja kyberturvallisuus

Olemme tulossa aikaan, joka pelottaa Suomessakin yli puolta väestöä, etenkin vanhempaa väkeä, eikä syyttä, sillä muutosvauhti on liian nopeaa. Otsikon sanat tuntuvat joillekin liian kovilta kuultavaksi. He haluaisivat sulkea korvansa, kun päättäjät Suomessa haluaisivat viedä meidät noiden merkillisten sanojen avulla maailman kärkimaaksi.

Kansa tietää, että noihin sanoihin voi liittyä erittäin paljon pahaa, joskin myös hyvää. Olemme viime päivinä saaneet lukea ja kuulla näistä monista vaaroista median kautta, kuten mm. sosiaalisen median tietoturvan puutteista ja identiteettivarkauksista. Kuka ja mikä meitä ohjaa ja vie, onko se hyvä vai paha, siitä riippuu lopputulos! Jos raha ja ahneet ihmiset, niin olemme hukassa, mutta jos hyvään pyrkivät ja omaa etuaan tavoittelemattomat ihmiset, voimme ehkä saada aikaan yhdessä paljon hyvää.

Robotit ovat olleet käytössä jo aika kauan mm. teollisuudessa, mutta nyt niiden tuloa yritetään tuoda vauhdilla, jopa hoitoalalle korvaamaan ihmisiä, mutta kukapa haluaisi olla esim. saattohoidossa robotin hoitamana. Mikään ei korvaa lähimmäistä silloin kun ihminen on heikoimmillaan. Aihe on monilta muiltakin osin keskustelua aiheuttavaa.

Mitä tapahtuu hoitoalan ihmisille? Mitä tapahtuu, jos robotti kaatuu, mekanismi pettää tai tulee pitempiaikainen yleinen sähkökatkos. Mitä robotti silloin tekee, mistä tulee ihmisille apu?

Entä mitä tapahtuu, kun automaatio valtaa esim. lento- laiva- auto- juna- ym.- liikenteet. Nythän maailmalla näiden suunnittelu on jo täydessä käynnissä. Laivoihin esim. ei olisi edes suunnitteilla enää konehuoneita. Monet kysymykset syöksyvät ihmisten mieliin. Mitä tapahtuu ilmassa ja merellä, jos koneet vikaantuvat tai sähkönsaanti loppuu tai tulee muu odottamaton tapahtuma esim. ilmahyökkäys ilman miehistön läsnäoloa?

Mitä tapahtuu näiden alojen työntekijöille? Digitalisaatio on jo tuonut paljon hyvää, mutta myös paljon ongelmia kuten mm. vanhusten, vammaisten ja syrjäytyneiden elämään ja heitähän on jo nyt miljoona. Tässä maassa on saatava parannus näihin asioihin. Opetusministeriöllä ja opetushallituksella tulee olla ikuisen oppisvelvollisuusvaatimuksen toteuttamiseen myös keinot ehkäistä digisyrjäytymistä. Koska me jokainen maksamme tuloistamme YLE-veroa, niin ehdotan, että Opetusministeriö ryhtyy opetushallituksen tukena tekemään hyvää yhteistyötä YLE TV1 kanssa, niin että me kansalaiset saamme hyvää, helppoa ja selkokielistä opetusta koko Suomeen ja kaikille, joka kotiin näin edullisimmin television välityksellä.

Kyberturvallisuus tulisi olla Suomen kärkiteema- ja hanke sekä Suomen menestystarina, ja uusin vientituotteemme, kehittyvän aurinkovoimamme ohella. Aurinkoenergian tuottaminen on halvempaa kuin bioenergian, koska se tarvitsee tuottaessaan vähemmän sähköä eikä se lopu kesken, kuten muut energiaa tuottavat lähteet. Kaikkien tulisi tunnistaa ja tunnustaa, ettei tekoälylle tule antaa liikaa valtaa, sillä jos siitä rengin sijasta tulee isäntä, niin meille käy toteen Ison Kirjan Sanat.

 

Anneli Louneva

KD Naisten liittohallituksen jäsen

 

Asunnot, asuntorakentaminen ja vanhukset

Suomessa on käynnissä suuri asumisen ja asuntojen uusjako.
Asuminen halutaan keskittää suuriin kaupunkikeskuksiin ja maaseudulla kylät ja kunnat hiljenevät ja suuri kansallisomaisuus koko harvaanasutuilla seuduilla rapistuu ja menettää nopeasti käyvän arvonsa sekä maaseutu autioituu ja pusikoituu. Lisäksi sieltä on viety lähipalvelut. Vanhukset joutuvat muuttamaan lähikaupunkeihin, mutta kodeistaan he eivät saa sellaista hintaa, jolla he voisivat ostaa uuden asunnon.

Meillä osa vanhuksista voi jo nyt äärimmäisen huonosti maaseudulla, koska päättäjät eivät ole ajoissa huolehtineet kuntien elinvoimaisuudesta ja työpaikoista. Jokaisessa Suomen tuhansien järvien maan kunnassa voisi kukoistaa matkailuelinkeinot, jos sinne rakennettaisiin järvien rannoille hotelleja. Suuret ikäluokat eivät jaksa matkustaa ulkomaille ja nyt heille riittäisi kotimaan matkailu ja lisäksi ulkomailta on tulossa matkailijoiden ryntäys joka puolelle Suomea, jos vain hyviä majoitustiloja löytyy.

Suuret kaupungit kilpailevat rakentamisbuumeillaan ja pyrkivät näyttämään siten paremmuuttaan rakennuttamalla yhä korkeampia rakennuksia, ikäänkuin sillä voisi kukkotappelumaisesti osoittaa, kuka on suurin ja kaunein. Tämä on suuri virhe, sillä tällä kilpailulla tulee olemaan koko kansantaloudellisesti suuri hinta ja vääristää sitä todellisuutta mitä ihmiset kaipaavat ja todella tarvitsevat. Maapuolustuksellisestikin on erittäin mieletöntä keskittää asuminen muutamien kaupunkien keskelle ja laitamille pilvenpiirtäjiin suuri osa väestöstämme.

Nopea rakentaminen ja uusien rakennusmateriaalien kokeilu ovat jo nyt tuoneet esiin suuria rakennusvirheitä, joista asukkaat joutuvat kärsimään. Lisäksi rakennusfirmat näissä suurissa kaupungeissa pyrkivät saamaan maximihyödyn rakentamalla liian pieniä asuntoja, 15 neliön yksiöitä ja 53 neliöiden kolmioita, tavoittelemalla niihin nuoria ja opiskelijoita, koska näin pienissä asunnoissa eivät vanhukset voi selvitä apuvälineiden kanssa eikä ilman niitäkään. Myöskään lapsiperheille nämä eivät sovi kokonsa ja hintansa puolesta.

Kaupungeissa vanhusten asumistilanne tulee kärjistymään nopeasti, sillä heidän lukumääränsä kasvaa muutamassa vuodessa räjähdysmäisesti, eikä heidän tarvettaan vastaavia asumismuotoja kehitetä eikä rakenneta, sillä esim. Helsingissä on vielä paljon vanhoja hissittömiä kerrostaloja, joista vanhusten on päästävä muuttamaan pois , ettei massoittain vanhuksia jää kerrostalojensa vangeiksi. Nyt päättäjien on kohdattava koko totuus ja alettava näkemään pidemmälle. Rakentamisen suuntaa on muutettava siten, että vanhuksille rakennetaan esteettömiä, hissillisiä palveluasuntoja , että esim. Keski-Pasilaan pilvenpiirtäjien sijaan Länsi-Pasilan puolelle rakennetaan vanhusten asumiseen tarkoitettuja taloja, joiden keskellä on piha, jossa vanhukset ja lapset voivat kohdata. Kerrostalojen alakerrassa voisi olla päiväkerho, sairaanhoitajan vastaanotto, hieroja, kampaaja, jalkahoitaja ja muita omakustanteisia palveluja sekä suuri päiväkeskus. Tämä voisi olla pilottikohde, jonka tuloksia voisi hyödyntää muuallakin. Jos joku tarvitsisi kotisairaanhoitopalveluja, niin kotihoitajat voisivat kerralla käydä useamman asukkaan luona samalla kertaa, eikä matkoihin kuluisi niin paljon aikaa kuin nyt. Myös kaupunki säästäisi kotipalvelukustannuksissa ja yhteisöllisyys alueella olisi taattu.

Anneli Louneva

KD Naisten liittohallituksen jäsen

Digitalisaatio

Aloitin 25.1.2018 KD Naisten valitsemana, NJKL:n Digitalisaatiotyöryhmän jäsenenä sen ensimmäisessä kokouksessa.
Olin pohtinut näitä asioita jo vuosia ja useassa organisaatiossa olen pitänyt näiden asioiden tärkeyttä esillä. Olen myös keskustellut parin viime vuoden aikana eri päättäjien kanssa erityisesti digisyrjäytyneiden ahdingosta. Tapaan usein eri organisaatioiden edustajia, eri järjestöjen edustajana, joten olen tavannut monia päättäjiä kasvoista kasvoihin, mutta myöskin lähettänyt heille esityksiäni sähköpostilla.  Ehdotukseni ovat saaneet myönteisen vastaanoton heidän lisäksi myös digisyrjäyneiltä ja heidän omaisiltaan, joten rohkenen nyt myös kirjoittaa aiheesta.
Näistä kokemuksista ja lukemisistani on kertynyt melkoisen hyvä näkemys siitä, kuinka digitalisaatiota tulee kehittää, pitäen samalla  huolta siitä, että nyt jo tällä hetkellä olevasta miljoonasta digisyrjäytyneestä pidetään huolta ja oikeudesta saada palveluja turvataan. Tärkeää on myös pitää huolta siitä, ettei syrjäytyneiden määrä ei pääse nousemaan, vaikka tutkijan mukaan kehitystä ei voida juurikaan hidastaa.
YLE on teettänyt tutkimuksen, joka yllätti myös minut. Digisyrjäytyneitä onkin sen mukaan miljoona ja heitä löytyy kaikista ikäluokista, eivätkä vain vanhukset ole syrjäytyneitä tai vaarassa syrjäytyä. Kun tiedetään, että yli  65 vuotiaita on jo  miljoona, niin vuonna  2024 heidän määränsä on 2 miljoonaa eli tuplasti, joten nyt tarvitaan valtavasti työtä, ettei syrjäytyneiden määrä tästä syystä johtuen nouse jyrkästi.
Lisäksi monissa palveluammateissa, myös hoitoalalla, on niin kiire, ettei potilaan hoitamisen ohella, ole aikaa perehtyä alati vaihtuvien tietokoneohjelmien oppimiseen. Se tuo lisäpainetta ja pelkoa siitä, että osaamattomuus voi aiheuttaa tahtomattaan hoidollisen virheen. Muistan eräs sairaanhoidonopettajan, joka jo yli kymmenen vuotta sitten oli huolissaan pelkkien laskimien yleistyessä, että kuinka nykynuoret tulevat menestymään lääkkeiden annostelussa, koska se vaatii myös päässälaskutaitoa ja mittojen ymmärtämistä uusien laskimien lisäksi.
Käytin Digitalisaatio työryhmässä muutaman puheenvuoron ja niitä lämpimästi kannatettiin. Palaan myöhemmin tähän aiheeseen yksityiskohtaisemmin ja myös työllisyysnäkökulmasta. Työryhmän kokoonpano koostuu monista innostuneista, eri alan ammattilaisista ja moniosaajista, joten kokouksessa saimme paljon aikaan ja lähtiessäni askeleeni olivat keveät, koska muutama henkilö sanoi minulle lähtiessä, että oli tärkeää, että olit mukana ja toit tämän digisyrjäytyneiden asian esille.
Lukemisiin!
Anneli Louneva

Valta ja ihminen

Pikkutyttönä huomasin koulunpihalla ilmiön: tytöt muodostavat ryhmiä. Oli suosittujen tyttöjen ryhmiä ja vähemmän suosittujen tyttöjen pienryhmiä. Jotkut tytöt jäivät yksinkin. He olivat ”liian erilaisia” suurimman osan mielestä. Pojilla lieni samanlaista ryhmänmuodostusta. Pahin paikka ekaluokalla oli epäsiistillä tytöllä, jolla ei ollut talvella edes hanskoja, ja jonka kulunut takki haisi tupakilta… Ei siis mikään lempparityttö.

Solidaarisesti lainasin hänelle hanskani välitunniksi. En saadakseni suosiota (tekoani pidettiin omituisena), vaan siksi, että pyhäkoulussa oli opetettu tekemään näin. Toinen yksinäinen lapsi oli poika, joka luki liian hitaasti ja sekoitti numerot. Hän jäi luokalleen, ja hänelle naurettiin. Minä nokkelana pyhäkoulutyttönä kipitin hauskuuttamaan poikaa, sanoin, että hän pääsee varmasti nopeasti eteenpäin lisävuoden jälkeen. Tämän osasin kuitenkin tehdä viisaasti ryhmien selän takana.

Jälkeenpäin hymyilyttää nämä opit, joita ”sunnuntain oppilaitoksessa” oli ammennettu. Niillähän selkeästi sohaistiin valtarakenteita ja lasikattoja. Niistä sai itsekin hieman kuraa niskaan. Mutta vääriä tekoja ne tuskin olivat.

Tänä päivänä pyhäkoulut eivät enää ole niin suosittuja kuin 1980-luvulla. On monenlaista muuta, hyvääkin, lasten harrastetta. Kuitenkin opetus siitä mikä on oikein ja väärin, mikä kylvää hyvää ja pahaa, olisi lapsille aivan oivallista vieläkin. Sen sijaan, että mäiskitään roolipelejä tai opitaan ”pärjäämään”, ei tuo kaikkea suolaa elämään. Ja se, että pärjää ja on ”vahva”, ei aina tuo automaattisesti hyvää oloa. Aikuisenakaan.

Myöhemmin isona tyttönä kiinnostuin vallan analyysista ja sen opinnoista. Huomasin, että yhteiskunnassa on jälleen ”ryhmiä”, jotka sulkevat tietyt toiset ulos. Psykologit sanovat, että ryhmiytyminen hyvässä luo yhteishenkeä ja yksilölle hyvää itsetuntoa, mutta pahimmillaan se luo ryhmien välille jännitettä ja skismaa. Ongelmallista siis. Kun luomme itsemme, luomme samalla sen Toisen.

Tähän väliin astuvat valta ja valtasuhteet. Isompi, pienempi. Vahvempi, heikompi. Mies, nainen. Valkoinen, musta. Aikuinen ,lapset. Ihminen, eläimet /luonto. Kaikissa näissä suhteissa näkyy valtarakenteita ja vallankäyttöä, hyvässä ja pahassa. Dikotomioksikin niitä joissain teorioissa kutsutaan.

Televisiossa näytettiin kuinka Eurooppaan tulleet pakolaiset työskentelevät muutaman euron kuukausipalkalla mm. espanjalaisilla tomaattifarmeilla. Valtavissa pakolaisvirroissa muhii miljoonabisnekset, joista rahaa riittää niin kumiveneitten uudelleenmyyjille kuin mafialle, parittajille, pedofiileillekin. Ties kenelle, joka haluaa vain rahaa. Heikot jäävät tässä myllerryksessä jalkoihin.

Dikotomiat alkavat uudelleen kummitella mielessäni, kun näen kuinka vahvempi alistaa heikomman, isompi pienemmän, valkoinen mustan. Omalla maaperällään. On taas ryhmiä koulun pihalla, jossa on

suosikit toisessa päässä, ja toisessa päässä inhokit, joille huudellaan, ja jotka palelevat ilman kunnon hanskoja.

Onneksi on myös niitä, jotka auttavat ja ovat solidaarisia, ilman taka-ajatuksia. On ystäväperheitä, kielen ja kulttuurin opetusta, kotouttamista, kirppareita ja hyvää kansalaisaktivismia, joka kertoo, että hyvien tekojen kaiku on loppujen lopuksi kuulakkaampi kuin riistäjien teot. Meillä on valta omissa käsissämme tehdä kaikkea hyvää. Kaikki eivät voi tietenkään tehdä kaikkea, mutta ainahan voi hymyillä ja osoittaa luottamusta. Olla ystävä ja rinnallakulkija. Tällaisilla asioilla muutetaan ihmisten kohtaloita, ja lopuksi kokonaisten valtioitten kohtaloita. Lähdetään muuttamaan valtarakenteita!

Isa-Maria Söderudd, Vaasa

Kristillisdemokraattien Pohjanmaan Naispiiri ry

puheenjohtaja

 

Kirjoitus on julkaistu Pohjalaisen ja Ilkan mielipideosastolla 15.6.2016

Kristinuskon periaatteita ja toimintamalleja tasa-arvoisemman Suomen rakentamiseen 

Naisilla on ollut kykyä tuoda elämän arjen ja perheiden näkökulma merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Naisten äänioikeuden 110-vuotisjuhlaistunnossa pitämässäni puheenvuorossa totesin, että ensimmäisten naiskansanedustajien tavoin nyky-yhteiskunnassa on tehtävä työtä lasten aseman parantamiseksi, lasten perusihmisoikeuksien säilyttämiseksi. Aivan liian moni lapsi potee turvallisen isän tai äidin ikävää.

Suomessa äitiyshuolto on esimerkillistä, mutta perheen, pienten lasten kotihoidon ja työn yhteensovittamisessa on edistyksestä huolimatta edelleen kehitettävää. Työhistoriassa lisäpisteitä kerryttävänä tulee näkyä ne arvokkaat jaksot, joita äidit ja isät käyttävät pienten kansalaisten, tulevien vaikuttajien hyvinvoinnin, vahvan itsetunnon ja empatiakyvyn edistämiseen hoitaessaan heitä kotona. Lastenhoidosta ja lastenkasvatuksesta tulee myös kertyä kunnon eläkettä, ei vain päiväkotien seinien sisällä vaan myös kotona työskenteleville. Varsinkin suurperheille tämä on erityisen tärkeää.

Tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ovat vuosikymmenten saatossa parantuneet. Kuitenkin vakaumus voi edelleen olla juuri naisten opiskelu- ja työpaikan, uralla etenemisen esteenä.  Päättäjien, koulutuksesta ja työstä vastaavien tulisi avata opiskelu- ja työmahdollisuudet sitä pientäkin elämää kunnioittavalle.

Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa on tietoisesti arvioitava, mikä on sitä hyvää ja arvokasta, mikä tulee säilyttää ja mihin pyrkiä. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, avun antaminen ja aito lähimmäisestä välittäminen ovat perustavaa laatua olevia, kristinuskosta nousseita arvoja ja toimintamalleja, joita tarvitaan paremman, tasa-arvoisen Suomen rakentamisessa.

Sari Tanus

kansanedustaja, KD:n 3. vpj., KD Naisten kummikansanedustaja

[email protected]

Sari Tanuksen Naisten äänioikeuden 110-vuotisjuhlaistunnossa 1.6.2016 pitämä puhe:

Arvoisa rouva puhemies,

 

Suomen naiset saivat äänioikeuden 110 vuotta sitten ja seuraavana vuonna, ensimmäisenä maailmassa, valittiin jo ensimmäiset naiskansanedustajat. Otettiin merkittävä ensiaskel tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamisessa. Muistamme lämmöllä ja kiitämme jokaista tämän unelman eteen työtä tehnyttä.

 

Äänioikeuden myötä naisille tarjoutui mahdollisuus antaa oma panoksensa suomalaiselle yhteiskunnalle. Naisten kyky tuoda elämän arjen ja perheiden näkökulma merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi oli 110 v sitten ja on edelleen yksi naisten vahvuuksista.

 

Jo vuosikymmeniä sitten ymmärrettiin terveyden ja hyvinvoinnin, perheiden, koulutuksen ja työelämän tärkeys tasa-arvon edistämisessä. Tässä rikkinäisessä maailmassa ideaali ei kuitenkaan läheskään aina toteudu.  Jokaisen kansalaisen hyvinvoinnista on huolehdittava, mutta lasten ja nuorten etu on asetettava etusijalle. Aivan liian moni lapsi potee turvallisen isän tai äidin ikävää. Ensimmäisten naiskansanedustajien tavoin nyky-yhteiskunnassakin on tehtävä työtä lasten aseman parantamiseksi, lasten perusihmisoikeuksien säilyttämiseksi.

 

Tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ovat parantuneet. Koulutustamme on maailmalla ihasteltu, mutta myös ihmetelty: Suomessa, maassa, jossa perustuslakiin on kirjattu sanan- ja uskonnonvapaus, vakaumus voi edelleen olla juuri naisten opiskelu- ja työpaikan, uralla etenemisen esteenä. Päättäjien, koulutuksesta ja työstä vastaavien pitäisi nähdä tilanne realistisesti – omista ja lähipiirin elämän kivuista ja peloista huolimatta – ja avata opiskelu- ja työmahdollisuudet sitä pientäkin elämää kunnioittavalle. Rohkaisuna tytöille ja pojille sanonkin, että raivatkaa tienne unelmakoulutukseen ja unelma-ammattiin, mikä tahansa se onkin. Taistelkaa oma tasa-arvotaistelunne, niin kuin naiset yli 100 vuotta sitten tekivät.

 

Suomessa äitiyshuolto on esimerkillistä, mutta perheen, pienten lasten kotihoidon ja työn yhteensovittamisessa on edistyksestä huolimatta edelleen kehitettävää. Työhistoriassa, CV:ssä lisäpisteitä kerryttävänä tulee näkyä ne arvokkaat jaksot, joita äidit ja isät käyttävät pienten kansalaisten, tulevien vaikuttajien hyvinvoinnin, vahvan itsetunnon ja empatiakyvyn edistämiseen hoitaessaan heitä kotona.  Tämä monien samanaikaisten muuttujien toimintaympäristö opettaa ratkaisukeskeisyyttä, innovatiivisuutta, sitkeyttä – vain muutamia asioita mainitakseni – ja tulisi toimia arvostettuna ponnahduslautana tuleviin työelämän tehtäviin. Lastenhoidosta ja lastenkasvatuksesta tulee myös kertyä kunnon eläkettä, ei vain päiväkotien seinien sisällä vaan myös kotona työskenteleville. Tasa-arvoa ajatellen erityisesti suurperheille tämä on tärkeää.

 

Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa on tietoisesti arvioitava, mikä on sitä hyvää ja arvokasta, mikä tulee säilyttää, ja mihin pyrkiä. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, avun antaminen ja aito lähimmäisestä välittäminen ovat perustavaa laatua olevia, kristinuskosta nousseita arvoja ja toimintamalleja, joita tarvitaan paremman, tasa-arvoisen Suomen rakentamisessa.

 

Suomen eduskunnan avajaisistunnossa v.1907 Suomen ensimmäinen naiskansanedustaja, Hilda Käkikoski painotti puheenvuorossaan rukouksen ja Raamatun lukemisen tärkeyttä. Tällainen hyvinvointia edistävä ja viisauden lähteille väyliä avaava toiminta on vakaaseen, tasa-arvoiseen ja edistykselliseen yhteiskuntaan pyrittäessä viisautta ja edelleen lämpimästi suositeltavaa.

 

Naisten äänioikeuden 110-vuotisjuhlaistunnon myötä tahdon toivottaa kaikille viisautta ja sitkeyttä – ja sitä parasta, Jumalan siunausta. :-)))

Pitäisikö työ ajatella aivan uudelleen?

Onko meillä työntekijöiden eduista huolehtiminen mennyt niin pitkälle, että suojelemme työhaluisia, innokkaita ja työkykyisiä ihmisiä saamasta työtä? Onko työn antaminen ja työn vastaanottaminen tehty liian vaikeaksi ja byrokraattiseksi?

Uskon, että työ on tarkoitettu ihmiselle antamaan merkitystä elämään, onnistumisen kokemuksia ja iloa. Työ luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olen osa jotakin isompaa kun voin työskennellä paitsi oman itseni ja perheeni, myös muitten hyvinvoinnin eteen. No, onhan rahakin tärkeää.

Pohtiessani asiaa olen tullut siihen johtopäätökseen, että työ on peräti ihmisoikeuskysymys, ja ihmisen estäminen tekemästä työtä suoranaista pahuutta.

TV:ssä näytettiin uutispätkä Italiasta, jossa vangit opiskelivat ravintola-alaa ja ruoanlaittoa. Ravintola on vankilan sisällä ja näytti olevan varsin suosittu, kaikki pöydät olivat täynnä ulkopuolisia asiakkaita. Italiassa oli ymmärretty, miten tärkeää on ammatti, työssä oppiminen ja onnistuminen. Vapauduttuaan moni sai palkkatyön, kun oli ammatti hankittuna.

Suomessa hallitus tavoittelee pidempiä työuria ja nopeampaa valmistumista. Siihen vauhtia toisi oppisopimuskoulutuksen uudelleen ajattelu. Nyt se on sidoksissa työsopimussuhteeseen. Kuitenkin aluksi monikaan ei vielä tuota työllään täyden palkan tulosta. Työnantajalle maksetaan vain pientä koulutuskorvausta työssä oppimisen ohjauksesta aiheutuneisiin kustannuksiin.

Asiat pitäisi tehdä mahdollisimman helpoiksi. Nyt byrokratian kankeus latistaa yrittäjien halua tarjota oppisopimuskoulutuspaikkoja.

Oppisopimuksen palkkaus tulee sitoa osaamisen karttumiseen ja palkka porrastaa tutkinnonosien valmistumiseen. Opintojen lopussa opiskelija on jo ammattilainen ja ansaitsee täyden palkkansa.

Moni syrjäytymisvaarassa oleva nuori saadaan oman leivän syrjään kiinni, kun tarjoamme käytännönläheistä työtä ja kallisarvoisia onnistumisen kokemuksia.

Odotettavissa on pian suuri määrä oleskelulupapäätöksiä. Suomesta turvapaikkaa hakeneista suurin osa on nuoria, työhaluisia miehiä. He palavat halusta saada ansaita oman elantonsa, kuten ovat aina kotimaassaan tehneet.

Meillä ei ole varaa odotella vuosikausia, että nuori mies oppii hyvää suomen kieltä, vaan hänelle on voitava tarjota työtä mahdollisimman pian. Maahanmuuttajille oppisopimuskoulutuksen uudistuksesta olisikin paljon apua. Työelämälähtöinen oppisopimuskoulutus tarjoaisi ammatin vaatimuksiin perustuvaa kielikoulutusta. Se olisi nopea väylä työhön esimerkiksi kiinteistöhuollon, rakentamisen ja siivouksen aloilla, joissa pääkaupunkiseudulla on työvoimapulaa.

Ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus tehdä työtä ja rakentaa yhteiskuntaa niillä kyvyillä, mitä hänelle on annettu, kun hän on työhön kykenevä ja halukas. Kaikenlaiset työn tekemisen esteet pitäisikin kiireesti purkaa, oli sitten kyseessä nuori tai vanha, maassa oleva tai maahan tuleva työhaluinen.

Kristiina Drotár

Puheenjohtaja KD Espoo

Muistisairaan vanhuksen kujanjuoksu

”Turun kaupunginsairaalan vanhuspsykiatrian G1-osasto on suljettu osasto. Potilaat ovat yli 65-vuotiaita pakkohoitoa tarvitsevia akuutteja mielenterveyspotilaita. Osastolla G1 poljettiin vuosikaudet potilaiden ihmisoikeuksia”, uutisoi Turun Sanomat 18.2.2016

Olemme lukeneet viime viikkoina muistisairaiden potilaiden huonosta kohtelusta Turun vanhuspsykiatrian G1 osastolla Kupittaalla. Tapahtumasarja on herättänyt ainakin minua ajattelemaan, että valvontaa on aivan liian vähän ja toisaalta, että hyvinvointivaltiossamme osa ihmisistä voi kärsiä pitkiäkin aikoja huonossa kunnossa ja heikossa hoidossa, jopa sairaalan seinien sisällä, ilman että mitään muutoksia tilanteeseen tulee.

Mitä me voimme tehdä, jotta vastaavat tapaukset eivät toistuisi? Tätä pitää vakavasti miettiä, etenkin jos on hoitotyön johtaja, työntekijä ja luottamushenkilö.  Sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten opettajat eivät myöskään voi olla miettimättä, että miten voisimme tuoda opintojen aikana eettiset periaatteet niin kirkkaasti esiin, että jokainen valmistuva hoitaja olisi joutunut pohtimaan omaa arvomaailmaansa ja antamaansa hoitoa potilaan näkökulmasta.

Muistisairaiden vanhusten ja muiden heikossa asemassa olevien asioiden ajaminen pitää olla sydämen asiamme, kun vaikutamme erilaisissa tehtävissä ja esimerkiksi hoidamme omassa kunnassamme luottamustoimia.  – On aihetta älähtää aina, kun epäilykset kaltoinkohtelusta ja huonosta hoidosta heräävät. – Toisaalta emme saisi olla tavan vuoksi haukkumassa suomalaista vanhusten hoitoa. – Parasta on, että jalkaudumme hoitolaitoksiin otamme itse selvää asioista!

Valopilkkuna varsinais-suomalaisesta vanhusten hoidosta haluan kertoa, että televisiosta tutun Hoivakodit kuntoon -sarjassa esiintyneen somerolaisen Tervaskannon palvelutalon toimintaan on saatu viime aikoina uutta vanhuslähtöisyyttä. Salon Seudun Sanomat uutisoi sunnuntaina 6.3.16, että palvelutalon väki oli viime viikolla käynyt tansseissa somerolaisessa ravintolassa. Talon asukkaat ovat saaneet uusia mahdollisuuksia virikkeelliseen arkeen ja osallistumiseen. Heidän mielipidettään kysytään esim. asukaskokouksessa joka kuukausi: ” On hienoa, että meiltä kysytään, mitä me itse haluamme tehdä” asukkaat kommentoivat.

 

  • Hyvää valkenevaa kevättä nuorille, vanhoille, naisille ja miehille!

Mari Rannikko

V-S KD naispiirin puheenjohtaja,

hoitotyön opettaja, Salo

Puheenjohtajan tervehdys uudelle vuodelle

Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Kulunut syksy on ollut poliittisesti erityisen myrskyisä. Hallituksen esityksissä säästöjä on haettu etenkin lapsiperheiden, opiskelijoiden, vanhusten ja pienpalkka-aloilla toimivien kukkarosta. Tämän seurauksena on noussut erilaisia joukkovoimaliikkeitä ja useampia mielenilmauksiakin on nähty syksyn kuluessa.

Syksyllä Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden suuri määrä myös yllätti kaikki. Vastaanottokeskuksia perustettiin nopeaan tahtiin. Kerättiin avustuksia, vaatteita ym. tavaraa. Apua tarvitsevia pitää aina auttaa henkilöön katsomatta. On kuitenkin herännyt kysymyksiä, miksi kantaväestön huono-osaisuus ja asunnottomuus ei saa vastaavaa kansanliikettä taakseen. Erilaiset ruoka-aputoimijat näkevät kansamme ahdingon päivittäin. Ruokaa jonottavien määrät ovat selkeästi kasvaneet ja mm. lapsiperheiden osuus on lisääntynyt.

Viimeaikaisten galluppien mukaan KD:n kannatus liikkuu reilun 3% tasolla. Onko oppositiopolitiikkamme ollut onnistunutta? Miksi hallituspolitiikkaan tyytymättömät eivät ole siirtyneet KD:n kannattajiksi? Olemmeko liian kilttejä emmekä pidä riittävästi ääntä? Oppositiopolitiikan pitää olla rakentavaa, mutta myös räväkkää. Kaikkia emme voi miellyttää ja mielistellä! On toteutettava kristillisiin arvoihin perustuvaa sosiaali- ja talouspolitiikkaa, oltava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolella.

Aloitan nyt KD Naisten puheenjohtajana toimittuani 1. varapuheenjohtajana kuluneet 2 vuotta. Olemme vuonna 2016 myös Nytkis (Naisjärjestöt Yhteistyössä) ry:n vetovastuussa. Tämä kiertävä puheenjohtajuus on merkittävä ja toistuu vain noin joka 9.vuosi. Nytkiksessä ovat edustettuna mm. kaikkien eduskuntapuolueiden naisjärjestöt.

Kentän jokaisen jäsenen aktiivisuus on äärimmäisen tärkeää. Vain yhdessä voimme saada kannatuslukemat nousuun. Lähdetään siis vuoteen 2016 reippaasti, rohkeasti ja räväkän rakentavasti.

 

Tiina Tuomela

KD Naisten puheenjohtaja

IMG_6607

Kolumni on julkaistu KD Lehdessä 1/2016